Sormuksen sovittelua, osa 1

En juuri käytä koruja normaalissa arjessani, juhliinkin laitan usein vain kaula- tai rannekorun, harvoin molempia. Silti haluaisin näyttävän sormuksen, vähän blingiä ja paljon katsottavaa. Ja tämähän käy hyvin yksiin elämäni kanssa, juu ei
 Käytän nimittäin käsiäni paljon. Töissä en oman turvallisuuteni takia sormusta voi pitää (kerää alleen bakteereja ja likaa) ja suurin osa harrastuksistani vaatii sormuksen pois ottoa (sali, krav maga, juoksu). Kotona käteni joko neulovat tai rapsuttelevat koiraa, tätä ei oikein timantit tai filigraanikuviot varmaankaan kestä. Unelmieni sormus? Filigraanikuvioinen timanttisormus.

Tämä kaunotar löytyy Kultajousesta, mutta on valitettavasti poistuva malli, vaikka hyvä puoli on se, että jäljellä olevat sormukse myydään puoleen hintaan! Omaa 17,5 kokoa ei löydy enää valkokultaisena, mutta 18 koosta olisi voitu pienentää se puoli kokoa. Sulhon mielestä tämä on kuitenkin liian pramea ja epäili uskaltaisinko tätä käyttää ihan päivittäin. Kun hän kuitenkin haluaa sormuksen olevan useammin sormessa kuin laatikossa. Eli se siitä sitten. Mutta hyvänä kompromissina sulhanen ehdotti ostavansa minulle arkisemman kihlasormuksen, joka pysyisi elämässä mukana, ja sitten saisin valita sen rinnalle epäkäytännöllisemmän vihkisormuksen, jonka lisään sormeeni juhlapäivinä!

Nyt siis siirryinkin haaveilemaan tästä Kohinoorin sormuksesta kihlaksi, sen viereen voisi sitten vihkiksi ostaa yksinkertaisen kauniin kapean rivitimanttisormuksen. Mutta, kestääkö herkkä pitsikuvio normaalia arkea? Kaipaan kokemuksia elävästä elämästä!

Vielä on sanottava sananen palvelusta tai sen puutteesta. Ylläolevat kuvat on otettu Tampereen Koskikeskuksen Kultajousesta ja Timanttisilta. Näistä molemmista sain aivan ihanaa, sydämellistä ja hyvämtuulista palvelua. Tuntui, että myyjä oli oikeasti onnellinen puolestani ja halusi tehdä sormuksen etsimisestä mukavan osan tärkeää elämänvaihettani. Vaikka liikkeet olivat melko täynnä ja myyjillä työ saada kaikki palvelluksi, ei minua hoputettu tai painostettu, kysymyksiin vastattiin asiallisesti ja minua kuunneltiin. Sen sijaan ko. kauppakeskuksen Laatukoru niminen liike oli aivan päinvastaisella asenteella. Miesmyyjä kyllä kysyttäessä nosti sormukset tiskin alta esille, mutta ei sanallakaan esitellyt niitä. Mallisormukset ovat minulle todella pieniä ja kun ihmettelin kaikkien sormusten samaa kokoa, vastaus tuli todella töksäyttäen, että normaaleilla naisilla on sormuskoko 16 ja siksi se on mallikoko kaikissa heidän sormuksissaan. En todellakaan tuntenut oloani tervetulleeksi ja lähtiessä minua ei toivotettu tulemaan takaisin, vaan pelkkä näkemiin saatteli minut ulos liikkeestä. Ilmeisesti heillä on tarpeeksi rikkaan näköisiä asiakkaita, kun lähes tyhjässä liikkeessä minä en kelvannut palveltavaksi.